Hyvä ja laadukas suola ei ole pelkästään terveellistä vaan myös maukasta. Sitä ei ole teollisesti turmemltu ja lisäilty paakkuuntumisenestoaineita! Itselläni on käytössä Himalajan vuorisuola ja ruususuola. Vaikka terveelliset suolat ovat hintavampia kuin nuo teolliset moskat, kestävät ne vähäisessä käytössä kauan.
Meidän on saatava jokapäiväinen suola-annoksemme, sillä suolalla on useita elintärkeitä tehtäviä elimistössämme. Natriumia tarvitaan elimistössä hermoimpulssien kuljetukseen, lihasten toimintaan sekä kehon nestetasapainon ja osmoottisen paineen säätelyyn. Kloridia tarvitaan ruoansulatukseen ja hengitykseen. Suolan sähkönjohtokyvyn ansiosta pystymme ajattelemaan ja toimimaan. Suolaa on solunesteessä ja luissamme. Veremme on meriveden kaltainen sähköinen suolaliuos, ja onnettomuustapauksissakin potilaalle annetaan ensimmäiseksi suolaliuos suoneen sähkövirran ylläpitämiseksi.
Liikuntaa harrastaessa tai suolattomassa ruokavaliossa elimistö menettää suolaa ja vettä. Suolanpuute voi johtaa solujen toiminnan häiriintymiseen ja rappioitumiseen sekä elimistön kuivumiseen ja hapettumiseen. Suolatasapaino on edellytyksenä terveelle aineenvaihdunnalle, ruoansulatukselle, entsyymitoiminnoille ja yleiselle hyvinvoinnille.
Usein vanhuksia ja liikaa vettä käyttäviä ihmisiä joutuu sairaalaan sekavassa tilassa koska suola-sokeritasapaino on järkkynyt pahasti.
Suurimman osan suolasta saamme ravinnostamme. Kala, muna, pähkinät, ravut ja äyriäiset sisältävät luonnostaan suolaa (ja jodia). Myös sellerissä, kukkakaalissa, ananaksessa ja tuoreessa lehmänmaidossa on hiukan suolaa. Kaikkein olennaisinta on kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, millaista suolaa ruokaasi lisäät: keinotekoista jalostettua suolaa vai luonnonsuolaa.
Keinotekoisesti jalostetulla suolalla ei ole mitään tekemistä luonnonsuolan kanssa. Luonnonsuola on peräisin joko kuivattuna merestä tai louhittuna muinaisista sisämaan merenpohjista, kuten Himalajan suola. Molemmissa tapauksissa suola on luonnollinen yhdistelmä natriumkloridia, arvokkaita mineraaleja kuten kalsium ja magnesium sekä elintärkeitä hivenaineita. Tässä muodossa elimistö on suunniteltu suolaa käyttämään: luonnonsuolaa imeytyy kehoon vai tarvittava määrä, kun taas teollista ruokasuolaa poistaakseen keho joutuu toisinaan käyttämään jopa tärkeää solunestettä. Lisäksi luonnonsuolan mineraalit ovat täydellisesti elimistömme tarpeita vastaavassa koostumuksessa, joten elimistömme pystyy ne hyödyntämään.
Teollinen suola valmistetaan mekaanisesti vakuumimenetelmällä. Suolassa luonnostaan esiintyvät mineraalit haittaavat suolan mekaanista prosessointia joten ne poistetaan ja myydään lääketeollisuudelle ravintolisien raaka-aineiksi. Suolalla on nykyään lähes 14 000 eri käyttötarkoitusta, joista 93% kuluu teollisuuden käyttöön. Esimerkiksi muovi- ja kemianteollisuus käyttävät valtavia määriä teollisuussuolaa. Osa suolasta käytetään elintarvikkeiden säilytysaineena ja loput, 0,3 % ajautuu puhdistettuna natrium-kloridina keittiöihimme. Yleisesti tunnettu pöytä-eli ruokasuola on näin ollen teollisuuden sivutuote, 99,9 %:sta natriumkloridia, johon esteettisistä ja kaupallisista syistä lisätään nykyään muun muuassa paakkuuntumisenestoainetta ja muita kemikaaleja. Jodia suolaan alettiin lisätä viime vuosisadan puolivälissä, koska erityisesti sisämaiden asukkaiden huomattiin saavan liian vähän jodia ravinnostaan.
Raffinoinnin eli jalostusprosessin aikana suola kuumennetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin myös suolan ainutlaatuinen, sähkönjohtokykyyn liittyvä molekyläärinen rakenne muuttuu. Puhdas natriumkloridi lisäaineineen on kehollemme myrkkyä, jota elimistömme ei tunnista, vaan pyrkii siitä nopeasti eroon.Voidaankin sanoa, että suolaa on kahta tyyppiä: toinen uhkaa terveyttäsi, toinen luo ja ylläpitää sitä.
Saman tempun elintarviketeollisuus tekee tosin myös vehnäjauhoille: jalostuksen aikana terveelliset kuidut ja öljyt poistetaan, koska ne tekevät jauhoista ruskehtavaa ja helpommin pilaantuvaa. On helppo ymmärtää, että mikä tahansa ravintoaine on elimistöllemme vierasta puhdistuksen, valkaisun, kuumennuksen ja muun käsittelyn jälkeen, lisäaineilla höystettynä..
Vielä 100 vuotta sitten suolaa käytettiin yleislääkkeenä lähes vaivaan kuin vaivaan. Nykypäivän kuluttaja on hämillään suolan ympärillä käytävästä keskustelusta. Toiset pelottelevat, toiset suosittelevat. Suolan käytölle on annettu enimmäissuosituksia. Yksilöllinen suolantarve kuitenkin vaihtelee valtavasti, ihmisen genetiikasta ja elintavoista riippuen. Monet ihmiset käyttävät suolaa jopa yli suositusten, mutta terveen ihmisen munuaiset pystyvät tehokkaasti suodattamaan ylimääräisen natriumin pois. Tulee kuitenkin muistaa kohtuus kaikessa: suola, kuten vesi tai happikin on keholle myrkkyä liian suurina annoksina. Kiinnitä ennenkaikkea huomiota suolan laatuun ja alkuperään.
Mummoni paransi juuri vähänaikaa sitten papaltani merisuolalla pahan säärihaavan eli ei ole mikään vitsi että suola vaan toimii!
Heitä viimeistään nyt moskasuolasi roskiin tai heitä talvella jäälle mutta älä sitä kehoosi pistä!
Laadukkaita suoloja myy luontaistuotekaupat mutta myös ruokakaupasta niitä saa.
